Tieto kulkee enemmän digitaalisesti kuin keskustellen

HUSin Kirurgisessa sairaalassa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärinä ja Apotti-asiantuntijana työskentelevä Lena Hafrén vastaa kysymyksiin siitä, miten digitalisaatio on muuttanut erikoislääkärin työtä. Artikkeli on osa Apotin juttusarjaa, joka käsittelee sote-ammattilaisten työn muuttumista noin kymmenen viime vuoden aikana.

Miten koet, että työsi on muuttunut viimeisen noin 10 vuoden aikana?

10 vuotta sitten esimerkiksi osastoilla, röntgenillä ja laboratorioilla oli omat järjestelmänsä. Apotin myötä kaikki on nyt integroitu keskenään, eikä tarvitse kirjautua moneen järjestelmään erikseen. Digitalisaatio oli tuolloin jo pitkällä, mutta tietoja oli vielä jonkin verran paperilla. Nyt kaikki on digitaalista.

Korona-epidemian myötä kohtaamiset muuttuivat myös merkittävästi ja esimerkiksi hybridikokoukset tulivat kiinteäksi osaksi arkea. Hyvä puoli tässä on se, ettei siirtymiin kulu enää yhtä paljon aikaa ja mahdollisuus osallistua kokouksiin on tullut helpommaksi. Kääntöpuolena yhteisöllisyys on vähentynyt.

Millaisia vaikutuksia digitalisaatiolla ja uusilla järjestelmillä kuten Apotilla on ollut päivittäisiin työtehtäviisi?

Huomattava muutos liittyy puheen tallennukseen. Aiemmin sihteerit purkivat sanelut järjestelmään tekstimuotoon. Viimeiset viisi vuotta käytössämme on ollut puheen tunnistus eli puhe muuntuu suoraan tekstiksi Apotti-järjestelmään.

Sähköiset määräykset ovat myös tulleet osaksi työtä. Aiemmin tieto kulki enemmän suullisesti eli saatettiin esimerkiksi sanoa sairaanhoitajalle, mitä tutkimuksia potilaalle haluttiin määrätä.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet, joita olet kohdannut digitalisaation myötä?

Apotti-järjestelmässä on todella paljon toiminnallisuuksia. Vaikka niitä on pyritty ajan myötä riisumaan ja keskittymään tärkeimpiin ominaisuuksiin, asiat ovat yhä hieman monimutkaisia. Kehitettävää luonnollisesti on aina, kun käyttäjiä on monta kymmentä tuhatta ja kaikilla on erilaisia tarpeita.

Lääkitysasioihin on liittynyt jonkin verran haasteita. Apotin ja Reseptikeskuksen välistä yhteyttä on pyritty kehittämään, mikä on hyvä tavoite, mutta vielä ei ole varmaa, miten hyvin se tulee toimimaan käytännössä.

Järjestelmästä saatavaa rakenteista tietoa on tarkoitus hyödyntää päätöksenteon tukena, mikä edellyttää rakenteista kirjaamista. Tämä voi lisätä kirjaamisen yhteydessä tehtävien valintojen ja klikkausten määrää.

Onko digitalisaatio tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia tai parannuksia työssäsi? Jos on, niin millaisia?

Töiden hoitaminen etänä on lisääntynyt, mistä lääkäreiden Haiku-sovellus on hyvä esimerkki. Sen kautta voin tarkastella omia tulevia leikkauksia ja seurata muutenkin hoitoon liittyviä tietoja ilman että tarvitsee kirjautua aina työkoneelle erikseen.

Apotti-asiantuntijana olen päässyt mukaan myös järjestelmän kehitystyöhön, mikä on antanut laajempaa ymmärrystä sairaalamaailmasta kokonaisuutena. Teen myös paljon tutkimusta työni ohessa, mikä on huomattavasti helpompaa, kun tieto on digitaalisessa muodossa.

Miten asiakkaat ovat reagoineet digitaalisten palveluiden lisääntymiseen?

Apotin käyttöönoton alkuvaiheessa ilmeni joitakin haasteita, jotka saattoivat ajoittain näkyä myös potilaille. Onneksi potilaat suhtautuivat tilanteeseen pääosin ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. Tänä päivänä potilaat käyttävät paljon Maisaa ja pitävät siitä. He näkevät sitä kautta nopeasti, mitä vastaanotolla puhuttiin ja kokeiden tulokset, minkä lisäksi yhteydenpito on helppoa.

Kaikille Maisa ei toki sovi, koska valmiudet digitaalisten palveluiden käyttöön vaihtelevat. Myös puolesta-asiointiin liittyy toisinaan haasteita. Esimerkiksi teini-ikäisten lasten vanhempien mahdollisuus seurata lastensa terveystietoja vaihtelee sen mukaan, mitä tietoja nuori itse haluaa vanhempiensa näkevän.

Koetko digitalisaation tai uusien järjestelmien vaikuttaneen potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun?

Tietosuojan näkökulmasta on hyvä, ettei tietoa säilytetä enää paperisena, vaan se on keskitetty Apotti-järjestelmään. Digitaalisessa järjestelmässä myös riskitiedot, kuten vaikka allergiat, ovat paremmin näkyvillä.

Onko yhteistyö kollegoidesi kanssa muuttunut digitalisaation ja esimerkiksi Apotti-järjestelmän myötä?

Olen yhteydessä muihin ammattiryhmiin Apotin työkorin kautta. Omassa työssäni olen yhteydessä erityisesti sihteereihin, jotka hoitavat muun muassa aikojen siirtoja. Aiemmin asioista käytiin usein sopimassa kasvotusten. Muiden lääkäreiden kanssa tapahtuva yhteydenpito hoituu edelleen kirjallisilla konsultaatiopyynnöillä, mikä ei eroa ajasta ennen Apottia.

Miten näet sote-alan tulevaisuuden digitalisaation näkökulmasta, minne ollaan menossa?

Lääkärin työssä tekoäly tulee varmasti ottamaan suurempaa roolia merkintöjen teossa ja potilastietojen tiivistelmien tuottamisessa. Olen havainnut tekoälyn kääntöpuolena, että ihmiset kysyvät siltä terveyteen liittyviä kysymyksiä. Tekoälyllä ei ole kuitenkaan samanlaista näppituntumaa kuin lääkärillä, joka on hoitanut tuhansittain potilaita.

Priorisointia olisi hyvä tarkastella, sillä käytettävissä oleva rahoitus asettaa omat reunaehtonsa sote-järjestelmän toiminnalle. Eri aloilla voidaan pohtia, mitkä palvelut kuuluvat julkisen terveydenhuollon vastuulle. Esimerkiksi ajokorttiuudistus on yksi esimerkki tällaisesta ratkaisusta: jatkossa ajokorttien uusimiseen liittyvät terveystarkastukset hoituvat yhä useammin yksityissektorilla, mikä voi osaltaan vapauttaa terveyskeskuslääkäreiden työaikaa muihin tehtäviin.