Moniammatillinen työ ja tiedonkulku ovat lisääntyneet digitalisaation myötä

Helsingin kaupungin Myllypuron seniorikeskuksessa lähihoitajana ja Apotti-tukihenkilönä työskentelevä Henna Vänskä vastaa kysymyksiin siitä, miten digitalisaatio on muuttanut lähihoitajan työtä. Artikkeli on osa Apotin juttusarjaa, joka käsittelee sote-ammattilaisten työn muuttumista noin kymmenen viime vuoden aikana.

Miten koet, että työsi on muuttunut viimeisen noin 10 vuoden aikana?

10 vuodessa on päästy selkeästi eteenpäin. Päivittäisten kirjausten tekeminen on tänä päivänä suoraviivaisempaa ja kirjausten tekeminen vaatii selkeästi vähemmän klikkauksia.

Millaisia vaikutuksia digitalisaatiolla ja uusilla järjestelmillä kuten Apotilla on ollut päivittäisiin työtehtäviisi?

Hyvä esimerkki lyhytaikaishoidon puolelta ovat asiakkaiden sisään-kirjaukset. Aiemmin asiakkaalla piti olla hoitosuunnitelma, jotta hänet voitiin kirjata sisään. Joskus vastaan tulee asiakkaita, joista tiedämme vain nimen, koska asiakas ei itse välttämättä pysty vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hoitosuunnitelmaa on silloin todella vaikea lähteä rakentamaan.

Nyt meillä on mahdollisuus tutustua asiakkaaseen Apotti-järjestelmässä jo pari päivää ennen tämän saapumista, ja siltä pohjalta laatimaan hoitosuunnitelman asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Järjestelmässä on myös hyviä herätteitä, jotka muistuttavat esimerkiksi verenpaineen mittauksista ja vastaavista rutiinitehtävistä. Aiemmin tällaiset toimet kirjattiin paperiseen kalenteriin, mutta nyt ne kaikki löytyvät samasta järjestelmästä.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet, joita olet kohdannut digitalisaation myötä?

Tukihenkilön roolista katsottuna suurin haaste on kollegoiden kouluttaminen, koska eri ikäisillä ja eri taustoista tulevilla hoitajilla digivalmiudet voivat olla erilaiset. Kaiken ikäisiltä kollegoilta tulee palautetta, että Apotti on monimutkainen. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun järjestelmään tulee uusia päivityksiä, ja käyttäjät kaipaavat enemmän tukihenkilön apua. On kuitenkin todettava, että meillä ihmiset jaksavat kyllä opetella uutta, ja ovat alkaneet hiljalleen etsiä ensin tietoa Apotti-oppaasta ennen kuin kysyvät apua tukihenkilöltä. Pitkäaikaishoidon puolella vahva rutinoituminen saattaa erikoistilanteissa saada ihmiset kääntymään vielä herkemmin tukihenkilön puoleen.

Onko digitalisaatio tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia tai parannuksia työssäsi? Jos on, niin millaisia?

Koen että päivittäiskirjaaminen on tehty tosi helpoksi, varsinkin kun meillä on tosi monikulttuurista hoitajakuntaa. Kaikki saavat varmasti kirjausten pohjalta saman käsityksen siitä, miten yksittäisen asiakkaan päivä on sujunut. Lyhytaikaishoidon puolella täytyy etsiä tietoa monipuolisesti eri lähteistä ja olla yhteydessä asiakasohjauksen, kotihoidon ja lääkäreiden kanssa.

Apotista löytyy paljon tietoa, ja pääsemme sitä myös etsimään, jos on tarvetta lukea esimerkiksi lääkärin kirjauksia. Enää ei tarvitse suuresta almanakasta etsiä asiakasohjaajan sähköpostiosoitetta, puhelinnumeroa tai muuta yhteystietoa. Nyt voimme laittaa suoraan viestiä Apotin kautta, mikä on helpottanut moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia todella paljon.

Miten asiakkaat ovat reagoineet digitaalisten palveluiden lisääntymiseen?

Pääsääntöisesti koen, että meillä asiakkaat ovat positiivisia digitalisaation suhteen. Omaisillekin on helppoa, että he voivat Maisan kautta laittaa meille viestiä ja me pystymme sieltä heille vastaamaan. Tämä auttaa tilanteissa, joissa omaisen sähköpostiosoite ei ole tiedossa tai häntä ei jostain syystä voi tavoittaa puhelimitse.

Koetko digitalisaation tai uusien järjestelmien vaikuttaneen potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun?

En koe, että itse digitalisaatio olisi syy, miksi potilasturvallisuuteen vaikuttavia tilanteita syntyisi. Esimerkiksi päivittäiskirjaukissa henkilölle, jonka äidinkieli ei ole suomi, saattaa jäädä jokin asia helpommin huomaamatta, kun sivuja voi vaivatta klikkailla eteenpäin. Rakenteisesta kirjauksesta pitäisikin enemmän muistuttaa hoitajille, koska sen avulla saadaan vielä kattavampi kuva, onko tapahtunut jotain huomionarvoista.

Oletko saanut riittävästi koulutusta ja tukea uusien työkalujen käyttöönotossa?

Tukihenkilönä olen saanut riittävästi molempia. Nyt kun olemme käyttäneet Apottia useamman vuoden ja järjestelmä kehittyy jatkuvasti, koen kaikkien työntekijöiden kannalta päivityksiin liittyvät koulutukset tärkeiksi, olivat ne sitten paikan päällä tai etänä toteutettavia. Toki koulutuksiin ei aina osallistuta, vaan käännytään mieluummin tukihenkilön puoleen, jonka uskotaan tietävän kaiken oleellisen.

Onko yhteistyö kollegoidesi kanssa muuttunut digitalisaation ja esimerkiksi Apotti-järjestelmän myötä?

Jos mietin tukihenkilöiden kannalta, aluksi meillä oli Myllypuron ja Itäkeskuksen yksiköiden tukihenkilöiden Teams-kanava. Nyt meillä on laajemmalle tukihenkilöjoukolle oma kanava, mikä on ihanaa. On kiva saada näkökulmia ja keinoja myös oman yksikön ulkopuolelta siitä, miten auttaa kollegoita Apotin käytössä. Myös koordinaattorit ovat avainasemassa ja varsinkin meidän oma koordinaattori.

Kollegoiden välinen yhteistyö Apotti-järjestelmän suhteen on myös kehittynyt. Enemmän mietitään yhdessä keinoja Apotin hyödyntämiseen. Tämä näkyy esimerkiksi hoitosuunnitelmissa, joita voidaan järjestelmän kautta laatia moniammatillisessa yhteistyössä ja asiakkaan kanssa. Tiivistetysti voisikin todeta, että yhteistyö eri kollegoiden kanssa on tiivistynyt Apotin myötä.

Miten näet sote-alan tulevaisuuden digitalisaation näkökulmasta, minne ollaan menossa?

Tulevaisuutta on tietysti vaikea ennustaa. Jos mietin, millaista kehitys on tähän asti ollut, niin toivon, että mennään edelleen parempaan suuntaan. Olisi tärkeä saada koottua moniammatillista tiimiä kaikilta tasoilta, jotta olisi yhteistä näkemystä työn alla olevista asioista. Omasta näkökulmastani kehitys on ollut positiivista tähän asti, mutta en voi tietenkään puhua kaikkien puolesta.