Uusien käytäntöjen juurruttaminen vaatii keskustelua ja yhteistä ymmärrystä

Helsingin kaupungilla projektisuunnittelijana työskentelevä ja aiemmin useissa muissa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä toiminut Mia-Maria Hendrén vastaa kysymyksiin siitä, miten digitalisaatio on muuttanut sote-alan moniosaajan työtä. Artikkeli on osa Apotin juttusarjaa, joka käsittelee sote-ammattilaisten työn muuttumista noin kymmenen viime vuoden aikana.

Miten koet, että työsi on muuttunut viimeisen noin 10 vuoden aikana?

Digitalisaation kehittymisen myötä kohtaamiset muiden ammattilaisten kanssa ovat selkeästi vähentyneet. Moni asia hoidetaan nyt virtuaalisesti ajankäytön tehostamiseksi ja suuremman ihmisjoukon tavoittamiseksi. Näin toimitaan myös koulutusten ja kokousten osalta.

Millaisia vaikutuksia digitalisaatiolla ja uusilla järjestelmillä kuten Apotilla on ollut päivittäisiin työtehtäviisi?

Työskentelen tällä hetkellä Suomen kestävän kasvun ohjelmassa sosiaali- ja terveydenhuollon kirjaamisen kehittämisen osaprojektissa Helsingin kaupungilla. Projektissa sote-henkilöstölle tekemässämme kyselyssä nousi vahvasti toive teknisen ja sisällöllisen kouluttamisen yhdistämisestä mahdollisuuksien mukaan myös Apotin osalta. Näen että yhdistäminen auttaisi oppijoita paremmin sisäistämään ja omaksumaan koulutuksissa käytäviä asioita arjen työhön. Olemme myös projektissa tuottaneet materiaaleja sote-kirjaamisen osaamisen vahvistamiseksi.

Olimme syksyllä mukana myös Apotin tukihenkilöpäivillä kertomassa kirjaamisen kehittämisestä, ja oli ilahduttavaa nähdä ammattilasten kiinnostus sitä kohtaan. Kohtaamisissa ja keskusteluissa korostui se, kuinka tärkeää on yhteisen ymmärryksen lisääminen, jotta sitoudutaan esimerkiksi muuttuviin kirjaamisen toimintatapoihin. Niiden taustalla olevia perusasioita, kuten lainsäädäntöä ja kansallisia määrittelyitä, on siinä mielessä tärkeä ymmärtää.

Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet, joita olet kohdannut digitalisaation myötä?

Meillä on suuri joukko työntekijöitä, joilla on hyvin erilaiset lähtökohdat digitalisaation omaksumiseen. On vieraskielisiä, eri-ikäisiä ja ihmisiä, joilla on vaikeuksia luetunymmärtämisessä tai muilla tavoin haasteita sisäistää digitaalisten työkalujen käyttöä. Kaikilta ei voi siis odottaa yhtä nopeaa kykyä oppia uutta. Yhtenäisten kirjaamiskäytäntöjen varmistamiseksi tulee työyksikössä varmistaa perehdytys ja tuki niiden opettelulle. Vaihtuvuus on myös ollut suuri haaste, koska kirjauskäytännöt eivät tällöin tule riittävän tutuksi ja rutinoidu.

Yleisemmällä tasolla haastetta tuottaa myös jatkuva muutos, joka vaikuttaa esimerkiksi Apotti-järjestelmän käyttöön. Muutoksia tulee itse järjestelmässä, mutta myös lainsäädännön sekä kansallisten määritysten näkökulmasta. Uusien toimintatapojen omaksuminen ja vanhoista poisoppiminen vaatii aina aikaa.

Onko digitalisaatio tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia tai parannuksia työssäsi? Jos on, niin millaisia?

Aiemmin kouluttaminen tapahtui fyysisesti, mikä asetti omat rajoitteensa. Nyt virtuaaliset koulutustilaisuudet ja verkkokurssit ovat tehokas tapa saada viesti perille suurelle määrälle koulutettavia. Myös mahdollisuudet koulutusten omatoimiseen suorittamiseen ovat lisääntyneet, kun ne eivät enää ole aika- ja paikkasidonnaisia.

Tähän liittyen huoleni on, miten voimme mitata koulutusten vaikuttavuutta. Esimerkiksi pelkkä kurssin suoritus ei itsessään kerro vielä, onko koulutettava omaksunut asian aidosti. Verkkokursseista saadun palautteen perusteella on myös hyvin käynyt ilmi, kuinka erilaisia oppijoita ihmiset ovat. Osa toivoo tekstimuotoisia ja osa taas videomuotoisia materiaaleja. Tämä luo haastetta koulutusten suunnittelulle.

Koetko digitalisaation tai uusien järjestelmien vaikuttaneen potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun?

Suurin riskitekijä liittyy siihen, kirjaavatko ammattilaiset tietoja järjestelmään oikeaoppisesti, oikeisiin paikkoihin ja ajantasaisesti. Erityisesti kirjausten reaaliaikaisuuteen on pyritty panostamaan vuosien saatossa, koska tieto liikkuu Apotin välityksellä entistä tehokkaammin, mikä lisää ajantasaisuuden tarvetta. Jos ammattilainen ei osaa tai tiedä, miten kirjataan oikein esimerkiksi tietty työnkulku loppuun asti, voi kirjaus jäädä puutteelliseksi. Näin voi jokin oleellinen tieto jäädä välittymättä eteenpäin.

Oletko saanut riittävästi koulutusta ja tukea uusien työkalujen käyttöönotossa?

Jos vertaa alkua ja tätä päivää, parannusta on tullut selvästi. Työskentelin Apotin käyttöönoton aikaan ikäihmisten asumispalveluiden puolella asiantuntijatehtävissä. Silloin oli paljon haasteita, koska järjestelmänkäytön ohjeet eivät vastanneet tarpeisiimme ja jouduimme työstämään omia ohjeistuksia käytännössä esiin tulleiden kysymysten ja selvitysten pohjalta. Ohjeistusten pohjalta muodostui kirjaamisopas, jollaisia eri palveluissa on nyt työstetty työn tueksi. Apotin käytön ajantasaisia toimialakohtaisia ohjeita onkin kertynyt vuosien saatossa mittava määrä.

Miten näet sote-alan tulevaisuuden digitalisaation näkökulmasta, minne ollaan menossa?

Jos suuntaan katseen pitkälle tulevaisuuteen, odotan erityisesti manuaalisen kirjaamisen vähentyvän. Näen että esimerkiksi puheen tunnistuksella ja tiedon tuottamisella muilla automaatioilla on paljon kysyntää ja potentiaalia. Käyttöönoton varovaisuus vaikuttaa kuitenkin suuresti siihen, kuinka nopeasti uusia työkaluja voidaan ottaa käyttöön.