15.4.2024 Tiedote
Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallintaa koskeva lainsäädäntö vaatii kokonaisuudistusta
28.1.2020 Tiedote
Apotti on jättänyt sosiaali- ja terveysministeriölle lausuntonsa koskien uutta asiakastietolakiluonnosta. Lausunnon pohjaksi asianajotoimisto Castrén & Snellmanin asianajaja Eija Warma-Lehtinen teki Apotin pyynnöstä oikeudellisen selvityksen tietosuoja- ja sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä sekä erityislainsäädännön kehittämistarpeista. Nykylainsäädäntö estää asiakas- ja potilastiedon ajantasaisen siirtymisen asiakkaan ja potilaan tarpeiden mukaisesti eri toimijoiden välillä. Se, ettei tieto kulje, aiheuttaa tilanteita, joissa potilas- ja asiakasturvallisuus uhkaa vaarantua. Tietojen tulisi olla käsiteltävissä terveyden ja sosiaalihuollon palveluissa sähköisesti ilman hitaita manuaalisia prosesseja, mikä toisi myös merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä. Siksi on erityisen tärkeää saada lainsäädäntö tukemaan päivittäistä operatiivista asiakkaiden ja potilaiden parhaaksi tehtävää työtä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilötietojen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö on pirstaloitunutta, vanhentunutta ja osin ristiriitaista, eikä se palvele asiakkaiden ja potilaiden tarpeita. Uusi asiakastietolaki on ollut valmisteilla pitkään ja uutta asiakastietolakia on odotettu selkeyttämään henkilötietojen käsittelyä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kaiken uuden sosiaali- ja terveydenhuollon sääntelyn lähtökohtana tulisi olla asiakkaan ja potilaan edun toteuttaminen.
Tavoitteeksi kokonaisvaltainen ihmisen hyvinvoinnista huolehtiminen
Vastoin yleisesti vallalla olevaa käsitystä, EU:n yleinen tietosuoja-asetus tukee sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten palveluiden yhteistä käyttötarkoitusta. Lainsäädännön uudistustyössä tulisikin siirtyä malliin, jossa ihmisen hyvinvoinnista huolehditaan kokonaisuutena. Asiakas- ja potilastiedon käsittely tulisi perustaa yksinomaan käyttövaltuushallinnolle sekä asiayhteyden tai hoitosuhteen todentamiselle ilman keinotekoisia rekisterirajoja. Uuden lainsäädännön tulisi pystyä takaamaan tiettyjen potilaan tai asiakkaan hoidon kannalta välttämättömien tietojen saatavilla olo niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollossa, silloin kun asiakkaan ja potilaan hoidon mukaan se on tarpeen.
Sote-lainsäädännön kokonaisuudistus ja tietointegraatio ovat välttämättömiä edellytyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteiden toteutumiselle sekä erityisesti potilaiden ja asiakkaiden perusoikeuksiin kuuluvan hyvän ja riittävän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännössä on useampia kohtia, joissa edellytetään laadukkuutta, potilasturvallisuutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä. Esimerkiksi laki potilaan asemasta ja oikeuksista sisältää yksityisyyden suojan ja salassapidon lisäksi oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Näiden velvoitteiden toteuttaminen kunnille käytännössä on lähes mahdotonta, kun ammattilaisella ei ole riittävää näkyvyyttä siihen, millaista hoitoa tai millaisia palveluita asiakas tai potilas on mahdollisesti saanut muualla.
Suostumuksen käyttäminen on ongelmallista
Suostumuksen käyttäminen sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen käsittelyssä on ongelmallista niin juridisesti kuin käytännönkin kannalta. Suostumuksen käyttäminen julkisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tietojen luovutusperusteena ei Apotin näkemyksen mukaan ole sopusoinnussa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja sen eurooppalaisen soveltamiskäytännön kanssa.
Tarve käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietoja ”ristiin” koskee pääasiassa sellaisia paljon palveluita käyttäviä asiakkaita, jotka käyttävät sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palveluita, tyypillisenä esimerkkinä iäkkäät ja vammaiset henkilöt. Suuri osa näistä paljon palveluita käyttävistä henkilöistä ei ole kykenevä antamaan suostumustaan. Suostumuksen käyttäminen oikeusperusteena tietojen käsittelylle sosiaali- ja terveydenhuollossa johtaa tilanteeseen, ettei niiden henkilöiden asiakas- ja potilastietoja, jotka siitä hyötyisivät eniten, voida käsitellä joustavasti taaten asiakas- ja potilasturvallisuutta.
Jos tiedon käytettävyys eri palveluiden välillä on annettavan suostumuksen varassa, asettaa se ne erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, jotka eivät ole kykeneviä antamaan pätevästi suostumusta (esimerkiksi iäkkäät henkilöt, joilla on muistisairaus), eriarvoiseen asemaan niiden henkilöiden kanssa, jotka suostumuksen kykenevät antamaan.
Suostumuksen pyytäminen jokaista luovutusta varten on myös hallinnollisesti hyvin raskasta, kun otetaan huomioon tietosuoja-asetuksen suostumukselle asettamat vaatimukset. Tämä ei ole omiaan hillitsemään kustannusten kasvua, joka on yksi lakiehdotuksen keskeisistä tavoitteista.
Kielto-oikeus vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuuden
Jos asiakkaalle tulee mahdollisuus kieltää tietojensa luovutus sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterinpitäjien välillä, voi tämä merkitä suurta potilasturvallisuusriskiä. Uuden asiakastietolakiluonnoksen mukaan, tällaisen kiellon voisi kohdentaa yksittäiseen rekisteriin tai palvelunantajaan. On myös arvioitava kustannus- ja hyötysuhdetta, jos kielto-oikeus ulotetaan asiakirja-tasolle. Tämä tarkoittaisi useissa asiakas- ja potilastietojärjestelmissä merkittäviä muutoksia, joiden kustannusvaikutus on huomattava.
Ehdotetussa laajuudessaan kielto-oikeus tarkoittaa, että hoitava lääkäri näkee vain osan potilaansa potilastiedoista. Jos osa oleellisista hoitoon liittyvistä tiedoista puuttuu, potilasta ei joissakin tapauksissa voi hoitaa lainkaan tai sitten hoidetaan pahimmillaan virheellisesti. Harva kiellon tekevistä asiakkaista tai potilaista kuitenkaan todella ymmärtää, mitä kaikkea kiellon tekeminen saattaa merkitä hänen hoidolleen tulevaisuudessa.
Asiakas- ja potilastietoja pitäisi voida käsitellä kokonaisuutena
EU:n yleinen tietosuoja-asetus ei enää tunnista vanhaa erillisiin rekisterimalleihin perustuvaa ajatusta. Ei ole oikeudellisesti kestävää, että lakiehdotus ei ole linjassa vuonna 2016 voimaan tulleen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Nykypäivänä on ymmärrys ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen, on kuitenkin merkittävästi muuttanut tätä asetelmaa ja on yleisesti tunnustettua, ettei sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja niihin liittyviä tietoja voi erottaa toisistaan. Merkittävä osa kunnista onkin organisoinut toimintansa nykypäivänä yhteiseksi sosiaali- ja terveystoimeksi.
Sosiaalihuollossa syntyvien potilastietojen pitäisi olla käytettävissä terveydenhuollossa
Potilastietoja syntyy terveydenhuollon lisäksi myös osassa sosiaalihuollon palvelutehtävissä, esimerkiksi iäkkäiden hoidossa ja vammaispalveluissa. Tällä hetkellä nämä tiedot eivät siirry Kanta-palveluihin, eivätkä lähtökohtaisesti ole käytettävissä perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Tätä pahiten potilasturvallisuutta uhkaavaa ongelmaa ei ole ratkaistu nyt annetussa asiakastietolakiluonnoksessa.
Apotti järjesti 19.9.2019 Saumattomat sote-palvelut ja tietosuoja – voivatko molemmat toteutua? -seminaarin yhteistyössä Helsingin kaupungin ja Vantaan kaupungin kanssa.
