Vakaa tahto tehdä järkeviä asioita

Maanantaina 4. marraskuuta elimme hanketoimistossa jännittäviä aikoja: osallistumishakemusten jättöaikaa oli jäljellä nelisen tuntia, kun sitä oli ollut sitä ennen noin 2 kuukautta. Soitin hankintayksikköömme tarkastaakseni, että prosessimme hakemusten jatkokäsittelyn osalta on kaikin puolin kunnossa. Siinä vaiheessa kuulin, että hakemuksia on jätetty tasan yksi.

Aloin käydä mielessäni vielä kerran läpi osallistumispyyntöasiakirjojen sisältöä miettien, että mikä kohta siellä on voinut karsia lähes kaikki aiemmin teknisten vuoropuhelujen yhteydessä meihin yhteydessä olleet ja kysymyksiäkin esittäneet toimittajat pois kilpailusta. Onneksi kyse oli vain siitä, että toimittajien tapana on tuoda osallistumispyynnöt tai tarjoukset tosiaankin vasta viimeisten kahden tunnin aikana. Oli sitä ennen aikaa miten paljon tahansa. Kaikki tietänevät tarinat, joissa satunnainen auto-onnettomuus tai ratikan rikkoutuminen sopivalla hetkellä on aiheuttanut liikennekaaoksen ja joku onneton on joutunut juoksemaan läpi kaupungin valtavine paperipinoineen ehtiäkseen ajoissa ennen määrättyä kellonlyömää ‒ joka näissä asioissa on kuitenkin minuutin tarkka ‒ eikä armoa siinä suhteessa tunneta.

Ketkä valitaan neuvotteluihin?

Kun jouluun on nyt aikaa vajaa kuukausi, on aika tehdä seuraavia päätöksiä Apotti-hankkeen eteenpäin viemiseksi. Saimme lopulta siis kymmenen erittäin hyvää ja potentiaalista osallistumishakemusta järjestelmätoimittajilta, joiden nimet ovat nähtävillä internet-sivuillamme https://www.apotti.fi. Sen jälkeen olemme hanketoimistossa tehneet hartiavoimin töitä osallistumishakemuksiin tutustuen ja niitä analysoiden.

Pisteytysmekanismimme on tässä vaiheessa hyvin selkeä ja yksiselitteinen, joten siinä mielessä järjestelmätoimittajien laittaminen järjestykseen määrittelemällämme tavalla ei ole ongelma, kunhan määritellyt vähittäisvaatimukset täyttyvät. Ohjausryhmä teki päätöksensä tässä vaiheessa mukaan otettavien toimittajien määrästä perjantaina 22. marraskuuta. Joulukuun viides päivä iltapäivällä tulemme kertomaan esityksemme siitä, ketkä nuo toimittajat ovat. Hankintayksiköt tekevät sitten päätöksensä omissa hallituksissaan ja lautakunnissaan pääosin joulukuun aikana.

Muutosvastarinta pakottaa johtajan perustelemaan tekemisensä

Sosiaali- ja terveydenhuollosta kirjoitetaan ja tehdään juttuja eri foorumeilla ja mediassa näinä päivinä todella paljon. Sote-uudistus, yksityinen vs. kunnallinen, mahdollisuus valita terveysasema, Kanta-palvelut jne. Peilaan tietenkin aina näitä mainittuja Apotti-hankettamme ja sen tavoitteita vasten.

Viimeksi HS:ssa oli 24.11. Etelä-Karjalan mielenterveyspalveluiden johtajan Timo Salmisaaren haastattelu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisestä. Kiinnitin huomioni nimenomaan hänen kommentteihinsa muutoksen johtamisesta: ”Alku oli yhtä helvettiä”, ”työntekijät vain huusivat”, ”voimakkaimmin vastustivat työntekijät” jne. Sen jälkeen erinomainen yhteenveto: ”Muutosvastarinta on kuin painovoima. Se pakottaa johtajan perustelemaan tekemisensä”. Juuri näinhän se nimittäin on. Kun vastarintaa tulee, täytyy asian puolesta olevat argumentit olla vastaansanomattomia. Tässä mielessä tehtäväni Apotin johtajana on tähän saakka ollut itse asiassa varsin helppo: On hyvin helppo ‒ ihan täydestä sydämestään ‒ perustella, miksi hanke on tärkeä ja miksi juuri näin etenemällä pääsemme parhaaseen lopputulokseen.

Isoimmat haasteet vielä edessäpäin

Olen ollut puhumassa Apotista monesta eri näkökulmasta hyvin monenlaiselle kuulijakunnalle. Olen kuullut hyvin paljon erittäin hyviä kysymyksiä aiheesta, mutta samalla huomannut, että vastauksia ei tarvitse juurikaan miettiä, puhumattakaan, että tarvitsisi kauheasti ”selitellä”, vaan asiat on hyvin pohdittu. Tämä tarkoittaa, että strategiamme ja tavoitteemme ovat selkeitä ja malli niihin pääsemiseksi hyvin mietitty. Ymmärrän toki samalla, että isoimmat haasteemme ovat vielä edessäpäin: itse neuvottelut ja erityisesti sen jälkeinen tuotantokäyttöön vieminen koulutuksineen, integrointeineen ja migraatioineen.

Salmisaari puhuu myös poliittisten päättäjien kanssa toimimisen ongelmakohdista. Itse uskon, että myös poliitikoilla on vakaa tahto tehdä pelkästään järkeviä asioita, jotka johtavat kustannustehokkuuteen ja tässä tapauksessa asiakkaiden, potilaiden ja viime kädessä kaikkien kuntalaisten kannalta parhaaseen lopputulokseen. Sellaisia asioita siis kuin Apotti!

Paula Risikko veti mielestäni aika kansantajuisesti yhteen pari viikkoa sitten myöskin HS:n artikkelissa Sote-uudistuksen. Yksi kulmakivistä oli integraatio: niin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuin myös yleisesti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Ja jälleen Apotti-näkövinkkelistä: Juuri tähän myös Apotti osaltaan pyrkii tuomaan yhteisiä toimintamalleja ja erityisesti työvälineen, joka tukee tätä integraatiota.

Niin kuin visiomme sanoo:

”Apotti, maailman ensimmäinen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen tietojärjestelmä: Työntekijöille tulevaisuuden työväline asiakkaan ja potilaan auttamiseen, kuntalaisille sujuvuutta itsensä hoitoon ja elämänhallintaan.”

Rauhallista Joulun odotusta toivottaen,

Hannu Välimäki
hankejohtaja