Miten digitalisaatio muuttaa lääkärin työtä?

Digitalisaatio muuttaa lääkärin työtä monella tavalla. Tietoa on yhä enemmän ja sekä ammattilaiset että kansalaiset voivat hyödyntää sitä yhä tehokkaammin. Digitalisaatio avaa potilaalle ja hänen tukiverkostolleen uusia mahdollisuuksia ottaa vastuuta sairauksien hallinnasta ja ennaltaehkäisystä. Lääkäristä tulee yhä enemmän potilaan kumppani. Resurssien niukentuessa lääkärin vastuulle on yhä selvemmin nousemassa myös väestötason terveyden edistäminen.

Terveydenhuollon ammattilaisten käytössä on koko ajan enemmän dataa. Kanta-palvelun kautta kaikki potilaan terveystiedot ovat käytettävissä potilaan niin valitessa. Potilaat voivat myös itse tuottaa terveysdataa esimerkiksi omatoimisilla mittauksilla.

Jotta ammattilaiset voivat hallita tietoa ja ratkaista potilaiden ongelmia rajallisessa ajassa, tietomäärien tiivistäminen ja datan standardointi on yhä tärkeämpää. Monimuotoinen data ja sen yhtenäistäminen on jatkuva haaste järjestelmien kehitystyössä. Keskeinen kysymys on, miten saada data sellaiseen muotoon, että se on tehokasta kirjata ja myöhemmin löytää, mutta myös käytettävissä esimerkiksi hoidon laadun mittaamiseen väestötasolla.

Myös standardoitujen työkalujen tulisi kehittyä tukemaan käytännön työtä. Esimerkiksi lääkitystä voidaan ryhmitellä ATC-koodituksella, mutta lääkärin työn kannalta tämä ei välttämättä ole kätevin tapa. Uuden tiedon tuottamisen hyödyt ja haitat on punnittava tarkasti sekä käyttäjien että rakenteisen tiedon luojien eli esimerkiksi potilastietojärjestelmien kehittäjien toimesta. Tuotettavalla tiedolla pitää aina olla selkeä tarkoitus.

Digitalisaatio tukee lääkärin päätöksentekoa – sääntely haasteena

Lääketieteellinen päätöksenteko on haastavaa ja siihen liittyy aina epävarmuutta. Suuresta datamäärästä on löydettävä oleellinen, potilaan ennusteeseen vaikuttava tieto ja tehtävä rajalliseen tietoon perustuva hoitopäätös, usein vielä hyvin tiukassa aikaraamissa. Tämän päätöksenteon tueksi onkin kehitetty erilaisia malleja, esimerkiksi potilastietojärjestelmiin rakennetut päätöksenteon tuen algoritmit, erilaiset ongelmien koontinäytöt ja riskipisteiden laskentakaavat. Esimerkiksi Apotti-järjestelmä varoittaa lääkäriä lääkemääräyksen yhteydessä potilaalle jo määrätystä toisesta samanlaisesta lääkkeestä tai lääkitysten mahdollisesta yhteisvaikutuksesta. Tulevaisuudessa tämäntyyppisen päätöksenteon tuen rooli kasvaa edelleen, kun mallit kehittyvät.

Se, kuinka nopeasti uusia innovatiivisia malleja voidaan ottaa käyttöön, riippuu sääntelystä ja sen kehityksestä. Nykyisellään esimerkiksi uuden päätöksenteon tuen algoritmin käyttöönotto vaatii kuukausien lupaprosessin. Prosessin tarkoituksena on tietenkin potilasturvallisuuden varmistaminen. Vastapainona uusia innovaatioita päästään hyödyntämään hitaasti.

Potilaan itsensä kohdalla uusien teknologioiden rajoittaminen on kuitenkin haastavaa. Potilas voi jo nyt esimerkiksi syöttää omat tietonsa hakukoneisiin tai laajoihin kielimalleihin pohjautuvien tekoälyjen tietouteen ja kysyä neuvoa ongelmiinsa. Potilas voisi siis saada tukea, hoitoehdotuksia ja erotusdiagnostiikkaa ongelmistaan. Lähdekritiikki on kuitenkin oleellista uusissakin tekoälyratkaisuissa: ongelmien ratkaisut pitää pystyä perustelemaan luotettavilla lähteillä.

Digitaaliset ratkaisut antavat potilaille mahdollisuuden osallistua omaan hoitoonsa

Potilaiden hoitamisessa painopiste siirtyy yhä enemmän kumppanuusmallin suuntaan: potilas on aktiivinen toimija omassa hoidossaan. Samalla potilaan vastuu ja vapaus lisääntyvät. Kehittyneet asiakas- ja potilasportaalit, kuten Apotti-järjestelmän Maisa, antavat potilaalle mahdollisuuden osallistua omaan hoitoonsa yhä aktiivisemmin. Tulevaisuudessa vastaanotto on vain yksi osa hoitoketjua, johon sisältyy myös vastaanottoa edeltävä keskustelu yhdessä potilaan kanssa asiakas- ja potilasportaalissa. Vastaanoton jälkeen hoito ja seuranta jatkuu nykyistä aktiivisemmin. Esimerkiksi Maisassa potilaat voivat tallentaa kotimittausten tuloksia tai heille voidaan antaa omahoitoon liittyviä tehtäviä. Terveydenhuollon ammattilainen voi seurata potilaan tilannetta aktiivisesti myös varsinaisen vastaanoton ulkopuolella.

Potilaiden tietoisuus omasta terveydestään lisääntyy entisestään, kun mobiililaitteiden saatavuus ja niiden sensorikyvykkyys kasvavat. Esimerkkeinä mahdollisuuksista mainittakoon nesteytyksen mittaaminen älylasin avulla tai sykettä seuraavien laitteiden hälyte mahdollisesta rytmihäiriöstä. Potilaan ja ammattilaisen digitaalinen osaaminen voi kuitenkin lisätä hoidon epätasa-arvoa, mikä tulisi ottaa huomioon väestötason terveyseroja kaventavaa hoitoa suunnitellessa. Myös potilaan tukiverkoston osaamisella on suurempi vaikutus kuin aiemmin: esimerkiksi valveutunut, läheisensä puolesta asioiva omainen voi jo nyt seurata omaisensa tilannetta Maisan kautta.

Ennaltaehkäisy säästää yhteiskunnan kustannuksia

Terveydenhuollon resurssien niukentuessa siirrytään yksilökeskeisestä hoidosta väestökeskeiseen hoitoon. Potilaskohtainen data on tärkeää sairauksien hallinnassa. Väestötasolla korostuu datan merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä.

Väestötason hoitotyökaluja kehitetään jatkuvasti, mutta niiden hyödyntämisen suurin este on sääntely. Emme ole tottuneet ajatukseen, että hoidostamme vastaisi hoitavan organisaation ongelmaan erikoistunut tiimi. Luonnollisesti tällaisten työkalujen käyttöä tuleekin arvioida tarkasti ja monesta näkökulmasta. Hyötyjä olisi kuitenkin kiistatta saavutettavissa: esimerkiksi tiettyjen riskiryhmien, kuten diabetesta tai verenpainetautia sairastavien, aktiivisempi terveyden seuranta voisi paitsi ennaltaehkäistä kärsimystä mutta myös vähentää yhteiskunnan kustannuksia.

Kohti parempaa hoitoa

Terveydenhuollon tavoitteena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja sosiaaliturvaa sekä kaventaa terveyseroja. Perusta on tehokkaissa, ennaltaehkäisevissä, korjaavissa ja kuntouttavissa terveyspalveluissa, jotka ovat saatavilla koko väestölle. Digitaalisen kehityksen tulisi tapahtua yhteistyössä potilaiden ja ammattilaisten kanssa, käytettävyyden ja luotettavuuden periaatteisiin nojaten. Digitalisaatiokehitys vaatii myös tukea ja koulutusta: on tärkeää panostaa siihen, että käyttäjät – niin ammattilaiset kuin kansalaisetkin – kohtaavat mahdollisimman vähän haasteita digitaalisia palveluita käyttäessään.

Digitaalisten työnkulkujen kehittyminen syventää myös sote-alan ammattilaisten yhteistyötä. Tiimityömäinen työskentelytapa lisääntyy kliinisen työn kuormituksen mittaamisessa ja tasaamisessa, ja työnkulkujen tuntemus ja systeemiajattelu korostuvat. Työnkulkujen suunnittelun johtotähtenä tulisi olla potilaan kannalta paras toimintatapa.

Kliinistä työtä tulisi tukea digitaalisilla työkaluilla, joilla vähennetään ammattilaisten työkuormaa samalla kun parannetaan hoidon laatua. Muun muassa tekoälyn odotetaan tuovan ratkaisuja näihin haasteisiin.

Tulevaisuus on valoisa, mutta se vaatii paljon työtä meiltä kaikilta. Digitalisaation avulla voimme tarjota jatkuvasti parempaa hoitoa potilaillemme.