Matkalla kohti yhtenäisempiä tietojärjestelmiä

Mikä harmittaa, kysyttiin Helsingin psykiatrian ja päihdepalvelujen vs. johtajalta Lea Muhoselta toukokuussa Mediuutisten Töissä tänään -kolumnin yhteydessä. ”Päihdehoito käyttää Efficaa ja psykiatria Pegasosta. Se monimutkaistaa potilaan hyvää hoitoa.”, Muhonen vastasi.

Lastensuojelussa on ollut julkisuuteen nousseita tapauksia, joissa tiedon siirtymättömyys toimijoiden välillä on vaikeuttanut muutenkin haastavien tapausten hoitamista. Siirtymistä hankaloittavat sekä toimijoiden erilaiset tietojärjestelmät että tietosuojamääräykset. Kotihoidossa on tästä syystä jatkettu useaan otteeseen niin sanottua kokeilulakia, joka sallii kotihoidon ja kotisairaanhoidon sosiaali- ja terveydenhuollon hyödyntää yhteistä rekisteriä asiakkaan ja potilaan hyväksi. Muille alueille vastaava edistyksellisyys ei ole kuitenkaan levinnyt.

Sote-uudistus sai aivan uudet lähtökuopat, kun kuntaperusteisesta lähtökohdasta siirryttiin ratkaisemaan asiaa palveluiden toteuttamisen tarpeiden näkökulmasta. Uusi tilanne mahdollistaa myös uudenlaisen lähestymistavan tiedon yhteiseen hyödyntämiseen.

Jos viisi sote-aluetta olisi ollut jo 90-luvulla…

Ajatellaanpa asiaa siitä näkökulmasta, että meillä olisi ollut nyt perustettavaksi päätetyt viisi sote-aluetta jo 90-luvulta lähtien, jolloin tietojärjestelmien käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa alkoi kokeilla siipiään. Oletetaan, että toimintansa järkevän toteuttamisen vuoksi ne olisivat saaneet päättää käyttämistään asiakas- ja potilastietojärjestelmistä.

Tuskinpa kullakin alueella olisi käytössään kymmeniä erillisiä järjestelmiä siilottuine tietoineen ilman sujuvaa mahdollisuutta siirtää tietoja vaikkapa kansalaisen halutessa muuttaa toiselle alueelle asumaan. Tiukat tietojen yhteiskäytön estävät rajat sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä olisivat tulleet kyseenalaisiksi jo aikaisemmin. Todennäköisesti käytössämme olisi alueen kattavat yhtenäisemmät järjestelmät.

Hoito ja palvelut samassa järjestelmässä

Kun sote-uudistusta viedään eteenpäin, aukeaa mahdollisuus ajatella uudelleen se, miten asiakkaista ja potilaista kertyvää tietoa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisen hyväksi. Ilahduttavaa onkin, että luonnos laiksi sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ottaa esille yhteisen hoito- ja palvelusuunnitelman tarpeen. Samoin siinä todetaan, että sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintaa voitaisiin tehostaa ja kustannustehokkuutta parantaa yhteisillä tietojärjestelmillä.

Tämä on oikea suunta. Tavoitteena sote-alueen yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä ei ole ollenkaan huono. Tällöin niin ammattilaisen kuin kansalaisen on mahdollista saada sujuvasti se tieto, mitä milloinkin tarvitsee, samalla tietosuoja huomioiden. Uskon, että aika montaa sekä kansalaista että ammattilaista harmittaisi vähemmän.

Mutta alkaisiko uusi harmitus siitä, että myös koulujen ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilla taitaa olla aika paljon järkevää jaettavaa kanssamme…

Antti Iivanainen
toiminnan kehitysjohtaja
LTT