Kesän kynnyksellä

Vuosi sitten kesällä − muistaakseni juuri juhannusviikolla − saimme markkinaoikeudesta päätöksen liittyen Indran ja Affecton yhteenliittymän tekemään valitukseen Apotin ensimmäisestä karsinnasta. Valitus katsottiin silloin aiheettomaksi.

Vuodet toistavat itseään, sillä myös tänä vuonna − juhannusviikolla − saimme markkinaoikeudelta kolme erillistä päätöstä liittyen Tiedon ja CGI:n tekemiin valituksiin. Kaikki valitukset joko jätettiin tutkimatta tai ne hylättiin.

Jatkuva valituskierre – tai sitten ei

Osallistuin hiljattain Aalto-yliopiston järjestämään johtamiskoulutukseen, missä yhdellä jaksolla käsiteltiin myös julkisia hankintoja. Useiden samassa luentosalissa istuvien johtajakollegoiden kokemukset olivat pääsääntöisesti samansuuntaisia: olemme jatkuvassa valituskierteessä, koska valittaminen on niin ”halpaa”, että aina kannattaa yrittää. Kaikilta − sekä yksityisen että julkisen puolen toimijoilta − tuntui löytyvän tukuittain esimerkkejä siitä, miten erilaisissa valitusprosesseissa on oltu mukana. Luennoitsija meitä innokkaita sitten kuitenkin muistutti faktoista: yli 95 prosenttia hankinnoista on sellaisia joista ei valiteta.

Tieto sai minut tarkistamaan tilastoja: Julkisten hankintojen ilmoitusjärjestelmään Hilmaan kirjattiin 15 176 hankintailmoitusta vuonna 2012. Samana vuonna markkinaoikeus ratkaisi 449 hankintoihin liittyvää valitusta, mikä edustaa siis aika tasan kolmea prosenttia kaikista ilmoituksista. Näin ollen tosiasiassa 97 prosenttia hankinnoista tehdään ihan sopuisasti! Laskenta ei todellisuudessa ihan näin suoraviivaista ole, koska osa ratkaisuista liittyy luonnollisesti edellisen vuoden ilmoituksiin, mutta suuntaa-antavana se on varmasti hyvin lähellä totuutta.

Mitä olisi voinut tehdä toisin?

Faktojen valossa aloin hankkeen, josta on tehty neljä valitusta jo ennen kuin olemme edes saaneet lopullisia tarjouksia, johtajana pohtimaan, mitä olisimme voineet tehdä toisin, jotta valituksilta olisi vältytty. Yhdessä näistä neljästä valituksesta muun muassa todettiin perusteluissa, että jo pelkästään se, että hankkeesta on tehty niin monta valitusta, osoittaa että siinä täytyy olla paljon puutteita. Sitä lukiessa tuli kyllä sanalla sanoen hieman skitsofreeninen olo: onko niin, että mitä enemmän lähetän valituksia, sitä huonommin hanke on hoidettu?

Jos joku alkaisi viereiselle tontilleni rakentaa ja minä lähetän siitä ensin kymmenen valitusta, niin yhdennessätoista voisin hyvin todeta, että johan tuo tästä asiasta tehtyjen valitusten määräkin osoittaa, että ei tuohon voi rakentaa. Mutta summa summarum: Markkinaoikeuden päätökset osoittavat, että välttämättä mitään ei olisi tarvinnut toisin tehdä. Toki mielelläni olisin tuolta ylimääräiseltä valituksiin liittyvältä työltä halunnut välttyä.

Yritykset toimivat yritysten ehdoilla

Toisaalta ymmärrän valittajien toimintaa, jos astun hetkeksi heidän saappaisiinsa. En tiedä, toimisinko vastuullisena liiketoimintajohtajana itse samalla tavalla, mutta tässä suhteessa en halua ensimmäistä kiveäkään heittää. Yritykset toimivat yritysten ehdoilla ja niitä mitataan euromääräisillä mittareilla − vähintäänkin omistajille tuotetun tuloksen perusteella. Valittaminen tosiaan on halpaa varsinkin isoille yrityksille, joten aina kannattaa yrittää. Riskipreemio on hyvin pieni ja liittyy ehkä enemmänkin yrityksen mainetekijöihin kuin rahaan. Toki maine on yrityksen tärkeimpiä voimavaroja. Tässä kohtaa yleensä lainataan sijoittajaguru Warren Buffettia: maineen rakentaminen vie 30 vuotta, mutta sen voi tuhota yhdessä yössä.

Hyvä järjestelmä syntyy poikkitieteellisellä yhteistyöllä

Vaikka toinen jäljellä olevista tarjoajista on Suomesta (CGI Suomi Oy), niin käytetty teknologia tulee pääosin tulemaan Amerikasta riippumatta siitä, kumpi tarjoajista valitaan. Tämä johtaa usein keskusteluun suomalaisesta työvoimasta: eikö Suomessa olisi maailman parhaat insinöörit, jotka osaisivat tehdä tällaisen järjestelmän ihan itse? Vastaukseni on aina sama, aivan varmasti osaisivat.

Vaikka nämä laajat sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnanohjaukseen suunnitellut järjestelmät ovat hyvin monimutkaisia, ne ovat totta kai tehtävissä. Tässä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka:

Ensinnäkin elämme markkinataloudessa. Tähänkin saakka kaikilla asiaan uskovilla yrityksillä on ollut mahdollisuus kehittää maailman paras sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä sekä markkinoida ja myydä sitä paitsi Suomeen, niin myös käytännössä koko muuhun kehittyneeseen maailmaan, jossa tällaisille järjestelmille käyttöä on. Me voisimme jo olla markkinajohtajia.

Toiseksi pitää muistaa se, että hankkimalla toiminnanohjauksen perustaksi tietty järjestelmä, ei tarkoita sitä, etteikö sen ympärille voisi kehittyä ekosysteemi, johon on mahdollista rakentaa merkittäviä digitaalisia lisäarvopalveluita. Suurten ja laajan asiakaskunnan tavoittavien järjestelmien kylkeen rakennetuille palveluille voisi olla olemassa kansainvälinen asiakaskunta saman tien.

Vielä kolmantena pointtina on se, mitä olen aiemminkin tuonut esiin: Uskon, että enemmän kuin insinööritieteitä, asiakas- ja potilastietojärjestelmän rakentaminen vaatii hyvin syvällistä substanssiosaamista itse ”bisneksestä” eli tässä tapauksessa erikoissairaanhoidon kaikista erikoisaloista, perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta. Lisäksi tietämystä tarvitaan kaikista edellä mainittuja yhdistävistä prosesseista, työohjeista ja -tavoista, lainsäädännöstä, mittaamisesta, niihin liittyvistä laitteista jne.

Helppo osuus takana, uudet haasteet edessä

Apotti-hankkeen helppo osuus on kohta takana ja valmistaudumme hanketoimistossa ja itse asiassa myös kaikissa mukana olevissa hankintayksiköissä tulevaan toteutus- ja käyttöönottovaiheeseen. Se tulee vaatimaan priorisointia, merkittävää fokusointia, resursointia ja sitoutumista hankintaorganisaatioiden kaikilta tasoilta. Apotti on ensisijaisesti toiminnan muutoshanke: ilman toiminnan muutoksen jalkautusta ei tavoiteltuja, hyvin merkittäviä hyötyjä pystytä saavuttamaan.

Oy Apotti Ab -nimisen yrityksen perustaminen on myös edennyt hyvin ja omistajat (Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi ja HUS) ovat tehneet tarvittavat päätökset.  Yritys voi aloittaa toimintansa syksyn aikana, joten pääsemme myös tässä mielessä askeleen eteenpäin ja voimme asteittain alkaa valmistautua siihen tilanteeseen, jossa Apotti Oy ottaa aikanaan vastuun asiakas- ja potilastietojärjestelmäpalveluiden tuottamisesta omistajilleen.

Sote-ammattilaiset ja kuntalaiset ansaitsevat parempaa

Olen pyrkinyt Apotin hankejohtajana tutustumaan eri sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköjen toimintaan myös ihan käytännössä. Viimeksi kuljin kotisairaanhoitajan mukana hänen työvuoronsa ajan ja seurasin muun muassa, miten asioita kirjataan ennen käyntejä, niiden aikana ja niiden jälkeen, miten erilaisia työkaluja hyödynnetään jne. Tietysti sain samalla tavata monta uutta ihanaa ihmistä. Arvostan suuresti tuota työtä ja voinkin sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset todella ansaitsevat entistä paremmat välineet työnsä sujuvoittamiseen. Myös potilaat ja asiakkaat saavat Apotin myötä uusia keinoja itsensä hoitamiseen ja oman elämän hallintaan.

Aurinkoista ja leppoisaa kesää lukijoille!

Hannu Välimäki
hankejohtaja